Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Täällä Lissabon – ”Tarttis tehdä jotakin" - Suomen suurlähetystö, Lissabon : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Lissabon

Rua do Possolo 76-1°
1350-251 Lisboa, Portugal
Tel +351 21 393 30 40, Fax:+351 21 390 47 58
S-posti: sanomat.lis@formin.fi




Português | Suomi | Svenska | facebook
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 21.3.2011

Täällä Lissabon – ”Tarttis tehdä jotakin"

Portugalin kansalliskirjailija Fernando Pessoan patsas. Kuva: Matti Porre.Portugalin taloudesta on viime kuukausien aikana kirjoiteltu maailman talouslehdistössä enemmän kun ehkä edellisen 10 vuoden aikana yhteensä. Kaava on tähän mennessä ollut hyvin samantapainen: velkakirjojen korot tekevät uusia ennätyksiä, markkinat ja talouslehdistö peräävät apupakettia ja hallitus ja pääministeri Sócrates kieltävät taipumattomasti kaiken avuntarpeen. Tämä yhtälö on nyt tullut tiensä päähän.

 Teksti: Stefan Lindström, lähetystöneuvos

Menetetty vuosikymmen

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun Portugali on vaikeuksissa. Edelliset kymmenen vuotta on vietetty alijäämätaloudessa, mikä luonnollisesti heijastuu myös talouskasvuun. Puhutaankin menetetystä vuosikymmenestä. 1990-luvun Portugali oli yksi Euroopan nopeimmin kasvavista talouksista ja menestyjistä. Keskimääräinen BKT:n kasvu oli noin 5 %. Euroalueen jäsenyys vuonna 1999 nähtiin palkintona hyvin tehdystä työstä ja se takasi maalle vakaan valuutan, matalat korot sekä tien maailman suurimmalle talousalueelle.

Tähän hyvät vuodet kuitenkin loppuivat, ja seuraavan vuosikymmenen aikana kasvu on ollut keskimäärin vain 0.8 %, mikä on Italian jälkeen matalin koko euroalueella. Portugali jäi muidenkin indikaattorien mukaan muista jälkeen. Vuonna 2000 per capita tulo oli 80% euroalueen keskimäärästä, vuonna 2006 enää vain 70%. Uudet jäsenmaat kuten Slovenia, Tšekki, Malta ja jopa Kreikka ajoivat ohi. Siinä missä euron piti olla siunaus, se muodostuikin yhtä lailla kiroukseksi, sillä hinnat nousivat rajusti ja kilpailukyky heikkeni merkittävällä tavalla. Maan taloudelle tuli takkiin, ja vuonna 2002 Portugalista tuli ensimmäinen euromaa, joka sai huomautuksen liian suuresta alijäämästä. Alijäämätalouksien PIGS nimi lanseerattiin, ja Portugalista tuli sen ”P”.

Perimmäinen syy tähän oli eräänlainen hyvänolontunne eli kuvitelma siitä, että kun asiat ovat hyvin, tulevaisuuden eteen ei tarvitse juuri nyt tehdä mitään. Portugalin talouden perusrakenteet ja oikeussektori ovat tämän takia täysin jälkeen jääneet, ja eletään edelleen 80-luvun tunnelmissa. Tämä vaikuttaa luonnollisesti kilpailukykyyn ja investointeihin.

Odotukset Euroopan Unionilta

Vanhaa Lissabonia. Kuva: Matti PorreTalouskriisin syyt nähdään eri maissa eri tavalla. Portugalilaiset näkevät, että vaikka heillä on oma osuutensa kokonaisuudessa, pääosin kriisi johtuu kuitenkin EU:n johtajuuden puutteesta. Markkinoilta tulleeseen haasteeseen on yritetty vastata velkamaille tehdyin jatkuvasti muuttuvin vaatimuksin. Johtajat ovat olleet markkinoiden vietävissä eikä päinvastoin. Ei ole ollut minkäänlaista tulevaisuuteen tähtäävää suunnitelmaa, ja tässä on seurattu enemmän markkinoiden tunnelmia, kuin osoitettu johtajuutta. Politiikasta on tullut kvartaalipolitiikkaa, ja Portugali on nyt joutunut sijaiskärsijäksi. Portugalilainen kollega totesikin, että ”tarvitsisimme kipeästi muutaman Delorsin, Mitterandin ja Kohlin, jotka olivat aitoja eurooppalaisia ajattelijoita ja johtajia”.

Toisena keskeisenä ongelmana pidetään EU:n kokouksiin ja päätöksiin kohdistuneita liian suuria odotuksia. Nykyisen kriisin hoitamisessa on edetty kokouksesta toiseen, ja jokaiseen kokoukseen on niin median, markkinoiden kuin jäsenmaidenkin puolesta ladattu ylisuuria odotuksia ja paineita. Osin tämä johtuu vääränlaisesta tiedottamisesta. EU-maiden rahoitushaasteet eivät ratkea yhdessä kokouksessa tapahtui sitten neuvotteluissa mitä tahansa. Portugali kritisoi myös Brysseliä (komissio) ja Frankfurtia (EKP) liiasta halusta levittää juoruja

Kriisi yhdentää kansaa sitä pitää käyttää hyväksi, ja tätä yritetään nyt toden teolla. Toistakymmentä vuotta jäissä olleet rakenneuudistukset ovat saaneet uuttaa tuulta alleen, ja ensimmäisen kerran hallitus on saanut koottua yhteen eräänlaisen kolmikantasopimuksen työnantajien ja ammattiliittojen välillä. Suurin liitto jäi tosin heti kättelyssä pois, mutta he elävät tosin aivan omaa maailmaansa haikaillen mm. valtion tukeman telakkateollisuuden perään, joka lopetettiin 20 vuotta sitten.

Pitää myös mainita eräs teollisuuden vaikuttaja, joka kertoi hississä toivovansa, että IMF tulee paikalle ja todella pakottaa Portugalin tekemään kaikki ne muutokset, jotka maan olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Hän epäili kovasti, etteivät poliitikot siihen nykytilanteessa pysty.

Tyyntä myrskyn edellä?

Rossio-aukion suihkulähde. Kuva: Matti Porre.Portugalilaiset eivät ole reagoineet talouden kiristystoimiin suurmielenosoituksilla tai muutoin ”kreikkalaisittain”. Tilanteen huomaa toisella tavalla kuten siinä, että muutamia päiviä ennen palkan maksupäivää liikenne on paljon kevyempää. Ihmisillä ei ole varaa bensiinin, ja he käyttävät loppukuusta julkisia. Eli eletään todella kädestä suuhun, mutta siitä pyhästä lehmästä eli autosta ei luovuta.

Sosiaalinen media on tässä myös nostanut päätään. Facebookissa alkunsa saaneen julistuksen jälkeen Lissabonin keskustaan kokoontui viime viikonloppuna miltei 200.000 pääosin nuorta vaatien parempaa tulevaisuutta. Useat poliittiset puolueet yrittivät kaapata tapahtuman nähtyään sen saavuttaman suuren suosion, mutta viesti oli kuitenkin nuorisokeskeinen, ei poliittinen. Portugalista muuttaa tällä hetkellä moni koulutettu nuori, sillä he eivät löydä kotimaastaan haasteita tai työpaikkaa.

Sisäpoliittisesti maa on varsin kovassa myllerryksessä, kuten usein vähemmistöhallituksen ollessa vallassa. Tätä kirjoitettaessa pääoppositiopuolue on juuri ilmoittanut lopettavansa hallituksen tukemisen, eli edessä lienee lähiaikoina uudet vaalit. Tilanne elää kuitenkin koko ajan. Taustalla on myös suuret egot ja monen poliittisen vaikuttajan poliittinen tulevaisuus.

Eli yhteenvetona: pystyykö Portugali todellakin muuttumaan ilman, että se pakotetaan siihen ulkopuolisen painostuksen takia? Hyvänolon tunne ei ole pakottanut tekemään tarvittavia perusteellisia rakennemuutoksia, minkä hintaa nyt maksetaan. Edessä on kaikille portugalilaisille elämäntapamuutos, ei sen enempää eikä vähempää.

Loppukaneettina vielä huomio siitä, ettei ole aina ongelmatonta toimia puolueettomana raportoijana. Lissabonissa kritisoitiin juuri EU-maiden diplomaatteja siitä, että Portugalin taloustilanteesta vallitsee “vääriä käsityksiä” koska Portugalin tilannetta ei ole selvitetty pääkaupungeille tarpeeksi kattavasti. Tähän voi vain todeta, että valitettavasti diplomaatin tehtävänä on nähdä asiat kuten ne ovat, ei siten kuten niiden asemamaan mielestä kuuluisi olla.

Artikkeli julkaistu Kauppapolitiikka lehdessä 17.3.2011

Tulosta

Päivitetty 21.3.2011


© Suomen suurlähetystö, Lissabon | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot